Nuoret vapaaehtoistyöhön

Olen työskennellyt useita vuosia seurakunnan diakoniatyössä ja saanut työskennellä myös nuorten kanssa. Koin, että diakoniatyö kaipaisi uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä nuorten sekä muiden työntekijöiden kanssa.  Yamk-opintojeni yhteydessä luin muutamia opinnäytetöitä, joista kävi ilmi, että nuoret suhtautuvat erittäin myönteisesti auttamiseen ja ovat halukkaita auttamaan. Halusin selvittää, mihin vapaaehtoistyöhön nuoret haluavat tulla mukaan ja miten työntekijät voivat vastata omalta osaltaan saatuihin tutkimustuloksiin.

Opinnäytetyöni valmistui keväällä 2013: ”Nuorten vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Launeen ja Salpausselän seurakunnissa”. Opinnäytetyö käsitteli nuorten vapaaehtoistoimintaa evankelisluterilaisen kirkon diakonia- ja nuorisotyössä.  Opinnäytetyöhön liittyi nuorten kysely, joka osoitti, että nuoret haluavat olla mukana vapaaehtoistoiminnassa.

Nuorten ajatuksia vapaaehtoistyöstä

Nuoret kertoivat tulevansa seurakunnan toimintoihin oman rippikoulun ja isosena toimimisen kautta. Erityisesti työ nuorten ja lasten parissa kiinnosti nuoria. Nuoret olivat halukkaita toimimaan isosina sekä muiden ikäryhmien kanssa että järjestämään erilaisia aktiviteetteja.

”Pieniä hyvän mielen tekoja toiselle. Auttamisen ja vapaaehtoistyön ei tarvitse mielestäni olla aina Afrikkaan lähtemistä. Isostelun koen vapaaehtoistyönä. Arkiset asiat, jotka ovat toiselle hyödyksi ja iloksi.”

”Auttamisesta tulee ensimmäiseksi mieleen se, että kaikkien ihmisten tulisi auttaa kaikkia, mutta erityisesti niitä, jotka ovat avun tarpeessa.”

”Haluaisin nähdä ja tehdä vapaaehtoistyötä mahdollisimman monipuolisesti. Ikää en osaa määritellä, voisin työskennellä lasten, nuorten sekä vanhusten parissa. Toivon mieluusti vapaaehtoistyötä, jossa voisin auttaa ja jakaa ajatuksiani erilaisten ihmisten kanssa. Toivon että jokainen saisi hyvän ja iloisen elämän, josta hän itse nauttisi.”

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy

Nuorten kansalaisaktiivisuuden lisääminen vapaaehtoistoiminnan muodossa -projektilla todettiin olevan syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuksia. Kyselyyni vastaavat nuoret kertoivat esimerkkejä tästä. Seurakunta koettiin luotettavana paikkana, jossa saa apua ja jonne voi tulla omana itsenään. Muutamat kokivat, että kun rippikoulun kautta tutustuu muihin nuoriin, on helpompi tulla mukaan nuorten toimintaan ja sitä kautta saada ystäviä ja kokea yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Yhdessä tekeminen ehkäisee syrjäytymistä. Osa nuorista kertoikin, että haluaisi olla kaverina yksinäisille nuorille tai maahanmuuttaja-taustaisille nuorille.  Jäin miettimään, että onko nuorten helpointa samastua oman ikäisiinsä nuoriin, jolloin heidän on helpompi ymmärtää niitä hankaluuksia ja haasteita, joita nuoruuteen ja itsenäistymiseen kuuluu.

Diakoniatyö nuoruudessa

Gothónin (2009) mukaan sukupolvien välisen vuorovaikutuksen kehittäminen kuuluu olennaisesti diakonia- ja yhteisökasvatukselle. Nuorta kutsutaan, ohjataan, innostetaan, tuetaan ja rohkaistaan seurakunnan aktiiviseksi jäseneksi ja toimijaksi. Diakoniakasvatuksen tavoitteena on luoda ihmisarvoista elämänhallintaa sekä yhteiskuntaa. Diakoniakasvatus pyrkii lisäämään sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja tarjoaa sekä nuorille että nuorille aikuisille mahdollisuuden toimia eri-ikäisten parissa. Voitaisiinko diakoniatyöntekijöiden vankkaa ammattitaitoa hyödyntää paremmin nuorten kanssa toimimiseen?

Yhteistyöllä voitaisiin tehostaa nuorten vapaaehtoistoiminnan halukkuutta. Nuoret ovat halukkaita osallistumaan ja heitä tarvitaan. Tutkimuksessa eri työntekijöiden välinen yhteistyö koettiin piristävänä yli seurakuntarajojen ja työalojen. Olisi hyvä pohtia nuorten koulutusmahdollisuuksia esim. isoskoulutuksen yhteydessä tai rippikoulussa, jossa voisi aktivoida mahdollista vapaaehtoistyöntekijän kasvavaa siementä. KTK:n julkaisuissa Haastettu kirkko (2012) käy ilmi, että isostoiminnan suosio ei tavoita kaikkia nuoria. Mitä muuta vapaaehtoistoiminta seurakunnat voivat tarjota nuorille?

Yeungin (2002) mukaan vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle jäämistä perusteellaan useasti ajan puutteella. Osa lähtisi mukaan, jos pyydettäisiin. Joidenkin nuorten kanssa käymieni keskustelun pohjalta nousi esille se, että heidän vapaa-aikansa on jo kovin täyttänyttä

Haasteena jatkossa on saada nuorten halukkuus vapaaehtoistoiminnassa näkyväksi. Tähän tarvitaan aikaa, resursseja sekä nuorten uudenlaista huomioimista ja mahdollisuuksien tarjoamista.

Pitäisikö nuorille kehittää erilaisia mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä esim. internetin kautta tai enemmän kertaluonteisia tehtäviä?

Otetaan nuoret vastaan ja autetaan heitä toimimaan ja palvelemaan lähimmäisen rakkauden näkökulmasta heidän haluamallaan tavalla. Kun rippikoulutyö kehittyi ja muotoutui leirimuotoinen rippikoulu, leireille osallistui rippikoululaisten ja opettajien lisäksi alusta asti varttuneempia nuoria eli ”isosiskoja ja ”isoveljiä”, isosia. Miten aikuiset voisivat toimia ”turvallisena aikuisena, tutoreina” rippikouluissa opetuksen ohella?

Seurakunnissa käynnistynyttä LapsiArkki-hanketta on hyvä tuoda näkyviksi myös nuorten keskuudessa. LapsiArkki on suunnattu apua tarvitseville yksinhuoltajaperheille. Nuoret voivat eri työntekijöiden kanssa auttaa perheitä eri tavoin saaden itse turvallisten aikuisten ohjausta. Oivallinen tapa on esim. pyytää nuoria lasten kanssa toimimiseen ja leikittämiseen yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa vanhemmille suunnatun ryhmän aikana. Haastetaan itsemme tarjoamaan nuorille uudenlaisia toimintatapoja eri-ikäisten parissa ja otetaan heidät myös suunnittelemaan toimintaa.

 

 

Sinikka Virolainen

Johtava diakoniatyöntekijä

Lähteet

Gothóni , Raili 2009. Anna & Arvo. Tutkimus yhteisvastuuhankkeen toteutumisesta. Helsinki.

Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008- 2011. Kirkon Tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Haastettu%20kirkko.pdf

Yeung, Anne Birgitta 2002.Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa ‒ ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry.

(Kuva: Suvi Sievilä/Valopeitto)