Kuva: Lasse Kantola
Poikkeusolot ovat nostaneet uudelle tavalla esiin yksinäisyyden yhteiskunnallisena kysymyksenä: ikäihmisten eristäminen, harrastusten jääminen tauolle, etäopiskelu ja lomautukset sekä muu epävarmuus ovat tuoneet esiin yksinäisyyttä mediassa ja julkisessa keskustelussa. Viime syksynä Lahden Diakonialaitoksella laadittu selvitys ”Ei yhtään yksinäistä 2030” on nyt mitä ajankohtaisin: selvityksessä kootaan yhteen ajankohtainen tieto yksinäisyydestä ja tarkastellaan sitä, miten yksinäisyyttä on viime vuosina pyritty torjumaan.
Suomessa on toteutettu viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon suomalaisten yksinäisyyteen liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä. Tästä huolimatta yksinäisyys on edelleen 2020-luvulla ajankohtainen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä haastava tekijä: Suomalaisista lähes joka kymmenes kokee olevansa yksinäinen. Kansanterveydellisesti yksinäisyys nähdään terveydellisten ongelmien, kuten verisuonisairauksien, ylipainon, liikunnan puutteen tai tupakoinnin kaltaisena yhteiskunnallisena ongelmana. (Saari 2016, Savikko ym. 2019). Tutkimuksissa on osoitettu, että yksinäisyydellä on vahva yhteys sekä subjektiiviseen että objektiiviseen terveydentilaan ja lisääntyneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön (Andersson 1998, Gerst-Emerson & Jayawardhana 2015, Lyyra ym. 2019).
D-liike (valtakunnallinen diakoniatoimijoiden liike) halusi omalta osaltaan tarttua yksinäisyysteemaan lanseeraamalla ”Ei yhtään yksinäistä 2030” kampanjan. Kampanja on ikään kuin sateenvarjo, jonka alla on tavoitteena toteuttaa tutkimusta, toimintaa, yhteistyötä – ja ehkäistä yksinäisyyttä.
Ei yhtään yksinäistä 2030 -kampanja käynnistettiin selvityksellä, jossa koottiin viime vuosina Suomessa yksinäisyydestä tehtyjen tutkimusten keskeiset tulokset sekä tarkasteltiin ajankohtaisia yksinäisyyden parissa tehtäviä hankkeita ja projekteja. Selvityksen toteutti Lahden Diakonialaitos ja sen rahoitti Kirkkohallitus syrjäytymisen ehkäisyn määrärahasta. Selvityksen laati FT Hannele Poutiainen. Seuraavassa tiivistetysti selvityksen sisältö. Alkuperäinen selvitys on ladattavissa Lahden Diakonialaitoksen nettisivuilta: http://www.dila.fi/lahden_diakonialaitos/ajankohtaista/tapahtumat/ei_yhtaan_yksinaista_2030_-selvitys_julkaistu.1705.news
Yksinäisyyden taustat
Tutkimusten mukaan yksinäisyyden taustalla vaikuttaa yksilöllisiä tekijöitä, kuten sosiaalisten suhteiden vähyys ja persoonallisuustekijät. Myös fyysisillä ja psykososiaalisilla tekijöillä on vaikutusta yksinäisyyteen: mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö, muistisairaus tai esimerkiksi kiusaaminen koulu- tai työympäristössä voi johtaa yksinäisyyteen. Kolmanneksi muutokset elämäntilanteissa ja sosioekonomiset tekijät altistavat yksinäisyydelle.
Yksinäisyys ilmiönä
Yksinäisyys on kahtalainen ilmiö: se on emotionaalinen tunne ja toisaalta kokemus. Tästä johtuu se, että yksin oleva ei välttämättä koe lainkaan yksinäisyyttä ja toisaalta yhteisössä voi kokea olevansa yksinäinen. Yksinäisyys on subjektiivinen, epämiellyttävä kokemus. Yksinäisyyden kokemiseen liittyy turvattomuutta ja tunne on kontekstisidonnainen.
Yksinäisyyden seuraukset
Yksinäisyydellä on seurauksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Yksilöllisiä seurauksia voivat olla terveydelliset ja psykosomaattiset oireet, jopa kasvanut kuoleman riski. Lisäksi yksinäisyys aiheuttaa masentuneisuutta, pelkoja, poissaoloja koulu- ja työelämästä. Yhdellä sanalla voi todeta yksinäisyyden aiheuttavan eriarvoisuutta.
Yhteiskunnallisella tasolla yksinäisyys lisää hyvinvointi- ja terveyseroja, terveys- ja hyvinvointipalveluiden käyttö lisääntyy ja kaikenlainen eristäytyminen ja syrjäytyminen kasvavat yhteiskunnassa. Yksinäisyydellä on monia suoria ja epäsuoria kustannuksia sen hyvinvointia vähentävien tekijöiden vuoksi.
Yksinäisyyttä vähentävä kehittämishanketoiminta
Ei yhtään yksinäistä 2030 -selvityksessä tarkasteltiin valtionavusteisissa hankkeissa tehtävää yksinäisyystyötä. Yksinäisyyttä koskevia hankkeita löydettiin tarkasteluun yhteensä 98. Näistä ESR-hankkeita oli 20, ja ne ajoittuivat vuosille 2014–2019. Vuosilta 2017–2019 löytyi 76 STEA-rahoitteista yksinäisyyttä koskevaa hanketta, jotka sijoittuivat sosiaalisuuden ja osallisuuden sekä terveyden ja hyvinvoinnin kategorioihin. THL:n terveyden edistämisen hankkeita oli tarkasteltavana kaksi. Yhteisenä tavoitteena kaikissa oli yksinäisyyden vähentäminen. Eri hankkeet toimivat joko alueellisesti tai valtakunnallisesti. Suurin osa hankkeista päättyi vasta vuoden 2019 lopussa, joten kattavia tuloksia ja kokemuksia niistä ei ole vielä käytettävissä.
Yleisesti hankkeissa yksinäisyyden vähentämisen ohella korostuivat syrjäytymisen ehkäisy sekä sosiaalisuuden ja osallisuuden lisääminen. Lisäksi maahanmuuttajien kohdalla keskiössä oli kotouttamisasiat esimerkiksi Kummiperhetoiminnan avulla. Ikäihmisten kohdalla nousi esiin myös pyrkimys tietotekniikkataitojen kehittämiseen ja henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen aktiviteetin lisääminen.
Mitä seuraavaksi?
Ei yhtään yksinäistä 2030 -teeman alla on valmisteltu useita hanke- ja projektikokonaisuuksia ja osalle haettu jo ulkopuolista rahoitusta. Poikkeusolot pakottivat viemään kohtaamistyön pääsääntöisesti puhelimen ja verkon välityksellä tapahtuvaksi ja tämä poiki uudenlaisia projektiavauksia. Jo ennen koronapandemiaa Ei yhtään yksinäistä 2030 -selvitys on auttanut kohdistamaan uusia projektiavauksia kohti sellaista yksinäisyystyötä mitä ei vielä tehdä tai ole kokeiltu. Selvityksen pohjalta on myös valmisteilla puheenvuoro-kirjoitus tutkimuslehteen. D-liike jatkaa niin ikään toimintaansa verkostomaisena liikkeenä, joka alituisesti etsii uusia tapoja lievittää yksinäisyyttä yhteiskunnassa.
Anne-Maria Karjalainen
diakoniajohtaja, Lahden Diakonialaitos
Lähteet:
Andersson L. Loneliness research and interventions: a review of literature. Aging and Mental Health 1998; 2(4); 264−274.
Gerst-Emerson K, Jayawardhana J. Loneliness as a Public Health Issue: The impact of lonliness on Health Care utilization among older adults. American Journal of Public Health 2015;105(5):1013−1019.
Lyyra N, Junttila N, Tynjälä J, Välimaa R. Nuorten yksinäisyys on yhteydessä lisääntyneeseen oireiluun ja lääkkeiden käyttöön. Lääkärilehti 2019;32:1670−1673.
Saari J. Matkalla yksinäisyyteen. Teoksessa Yksinäisten Suomi. Saari J. (toim.) Gaudeamus Oy. Tallinna 2016.
Savikko N, Jansson A, Pitkälä K. Yksinäisyys on kognition heikkenemisen merkittävä riskitekijä ikääntyneillä. Lääkärilehti 2019;19:1189−1192e.
