Kuka tietää, mihin suuntaan diakonia kehittyy?

Diakoniabarometri 2016 tarkasteli, miten diakoniatyöntekijät, kirkkoherrat ja talouspäälliköt sekä kirkon alan kouluttavat laitokset näkevät tulevaisuuden osaamistarpeen kirkon töissä. Kaikki kolme ryhmää mainitsivat keskeisimpinä vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamisen sekä yhteistyö- ja verkosto-osaamisen. Näiden jälkeen näkemykset erosivat.

Kouluttavat oppilaitokset tähtäävät hankkeiden ja projektien diakoniaan monikulttuurisessa Suomessa

Kouluttavat laitokset pitävät hankeosaamisen osa-alueita (organisointi, projekti- ja prosessiosaaminen, markkinointi) keskeisinä tulevaisuuden osaamisalueina. Sosiaali- ja terveysalalla tehdään mittavia hankkeita, joiden rahoittajat löytyvät esim. säätiöistä, EU:sta ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA). Seurakuntia on tällä hetkellä kovin vähän mukana hanketyyppisessä diakonia-alan työssä. Esim. THL:n SOKRA-hankkeessa ei kumppaneina ole tietääkseni yhtään seurakuntaa.

Kouluttavien laitosten mukaan hankeosaaminen on keskeinen seurakuntien tulevaisuuden osaamisalue. Onko kyse siitä, että oppilaitokset katsovat tilannetta omasta kontekstistaan eivätkä näe, ettei tällainen toimintamalli koske seurakuntia? Vai onko kyse siitä, että oppilaitokset ovat havainneet hanketyyppisen työn tehokkaaksi ja toimivaksi työtavaksi, jossa tuloksia tehdään osin ulkopuolisen rahoituksen turvin ja että ne siksi toivovat hanketyön jatkossa näkyvän vahvemmin myös seurakuntatyössä?

Monikulttuurisuuden ja uskonto-osaamisen tulkinnassa kouluttavat laitokset eroavat merkittävästi seurakuntavastaajista. Onko tässä mahdollisesti oppilaitospaikkakuntia koskeva harha? Kyselyjen seurakuntavastaajat edustavat koko Suomea, mutta oppilaitosvastaajat tulevat suurista yliopistokaupungeista. Monikulttuurisuus ei ole arkipäivää kaikkialla. Toisaalta ei voi etukäteen tietää, millaiselle paikkakunnalle opiskelija valmistuttuaan työllistyy. Monikulttuurisilla ja moniuskontoisilla paikkakunnilla tämä osaaminen on tarpeen, joten koulutuksen tulee tarjota valmiuksia. Eikä tämä osaaminen kenellekään pahitteeksi ole.

Johtajat korostavat muutososaamista ja esimies- ja taloustaitoja

Sosiaaliturvaan, yleiseen turvallisuuteen tai maailmanpoliittisiin epävakauksiin liittyvissä muutoksissa seurakunnalta edellytetään erityisesti diakonista osaamista. Muutos- ja uudistumisosaaminen liittyy myös hanketyyppiseen työotteeseen. Tätä taustaa vasten on erikoista, että kirkkoherroista ja talousjohtajista sekä oppilaitosten edustajista 2/3 piti muutos- ja uudistusosaamista tärkeimpien tulevaisuuden osaamisalueiden joukossa, mutta diakoniatyöntekijöistä vain 1/3.

Johtajat pitävät muita vastaajia tärkeämpinä esimies- ja työnantajaosaamista, talousosaamista ja strategista johtamisosaamista, lieneekö tässä kyseessä oman kontekstin muodostama harha? Vaikka esimies- ja alaistaidot ja toisaalta talousosaaminen ovat hyödyllisiä jokaiselle, ovatko ne sittenkään todella kaikkien tarvitsemia taitoja? Eikö johtamisen idea esimerkiksi työalajohtamisessa ole vapauttaa muita työntekijöitä esimerkiksi vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön, kun työalajohtaja keskittyy huolehtimaan taloudesta ja kehittyy esimiestaidoissa? Lisäksi on aiheellista kysyä, kuinka hyödyllistä tai jopa haitallista on korostaa talousosaamista ja talouspuhetta seurakunnan yhteisenä ydinasiana.

Diakoniatyöntekijät nojaavat vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön

Diakoniabarometrin vastaajat ovat kokeneita diakoniatyöntekijöitä. Reilu kolmasosa vastaajista on tehnyt diakoniatyötä yli 20 vuotta ja 65 % vastaajista enemmän kuin 11 vuotta. Kun on tehnyt vuosikymmeniä työtä, on ehtinyt nähdä jo useita muutosvaiheita.

Vaikka kouluttavat laitokset ja toisaalta kirkkoherrat ja talousjohtajat korostivat myös muita osaamisalueita, diakoniatyöntekijät nojaavat vahvasti vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamiseen sekä yhteistyö- ja verkosto-osaamiseen. Nämä toki ymmärrettävästi ovatkin diakoniatyön ydintä ajasta, paikasta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta riippumatta. Voi olla aiheellista tarkastella lähemmin esimerkiksi vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamisen sisältöä.

Diakoniabarometrin mukaan 62 % diakoniatyöntekijöistä kohtaa uhkaavasti tai aggressiivisesti käyttäytyviä työssään vähintäänkin muutaman kerran vuodessa. Toisaalta diakoniatyöntekijät edistävät aktiivisesti eri väestöryhmien rauhanomaista rinnakkaiseloa kohtaamalla itse ja mahdollistamalla kohtaamisia esimerkiksi edistämällä huono-osaisten osallisuutta seurakunnassa tai järjestämällä kantasuomalaisten ja turvapaikanhakijoiden yhteisiä toimintamuotoja. Vuorovaikutus- ja kohtaamisosaaminen sekä yhteistyö- ja verkosto-osaaminen saavat siis uusia sisältöjä ajankohtaisten tarpeiden mukaisesti.

Titi Gävert
Diakonian asiantuntija
Kirkkohallitus

Diakoniabarometri 2016 toteuttajina olivat Diakonian tutkimuksen seura, Diakoniatyöntekijöiden liitto ja Kirkon diakonia ja sielunhoito. Diakoniabarometreihin 2013 ja 2016 liittyvät julkaisut löydät sivulta sakasti.evl.fi/diakoniabarometri.

Kirkon työn tulevaisuuden osaamistarpeet kolmen eri vastaajaryhmille suunnatun kyselyn tuloksina. Prosentit kuvaavat osaamisalueen valinneiden määrää suhteessa kyseiseen vastaajajoukkoon.