Lisää ovia tuoreisiin opinnäytetöihin

Neljä ihmistä ojentaa kätensä yhteen pinoon.

Tervehdys Diakonia-ammattikorkeakoulusta! Mahdolliset tulevat diakoniatyön kollegasi ovat ahkeroineet opinnäytetöidensä kimpussa. Tähän on koottu iloksesi laaja otos laadukkaimmista opinnäytteistä diakoniaan liittyen, ole hyvä! Koosteen ensimmäinen osa julkaistiin 8.12.2021 ja tässä jatkoa sille.

Opinnäyte sisältyy sekä alempaan (AMK) että ylempään (YAMK) ammattikorkeakoulututkintoon. Opinnäytetyö voi olla tutkimuksellinen tai kehittämispainotteinen ja ne tehdään yleensä tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Nämä opinnäytteet on julkaistu aikavälillä 9/2020 – 9/2021. Opinnäytteet on jaettu aiheittain muutaman eri oven taakse.

Olisiko teidän seurakunnassanne tarvetta tutkimiselle tai kehittämiselle? Voit ottaa rohkeasti yhteyttä opinnäytetyöasioissa, esim. ilona.kontinen(a)diak.fi.

TALOUS  

Paras tarina palkitaan: diakoniatyöntekijän subjektiivinen harkinta taloudellisessa avustamisessa 
Taru Myllymäki

Opinnäytetyössä paneuduttiin niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat diakoniatyöntekijöiden valintoihin taloudellisessa avustamisessa. Opinnäytetyötä varten haastateltiin eri puolilta Suomea yhdeksää diakoniatyöntekijää, joilla oli työkokemusta taloudellisesta avustamisesta.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että evankelisluterilaisen kirkon taloudellisen avustamisen toimintatavat mahdollistavat tunneharkintaisen taloudellisen avustamisen. Taloudellisen avustamisen vuorovaikutustilanteessa työntekijän valintoja ohjailee erityisesti asiakkaan hänelle tarjoilema tarina. On mahdollista, että diakoniatyön asiakas voi saada enemmän apua, mikäli hän on verbaalisesti riittävän lahjakas ja uskottava.

Taru Myllymäen opinnäytetyö palkittiin Diakonian tutkimuksen seuran Sivellin-palkinnolla. Myllymäki kirjoitti työnsä pohjalta artikkelin Diakoniaplussaan.

Nuorten oman talouden hallinta
Saara Malmgren & Vilma Merta

Opinnäytetyössä tutkittiin nuorten oman talouden hallinnan taitoja ja kirkon mahdollisuuksia nuorten talousosaamisen kehittäjänä diakoniatyön ja kirkon nuorisotyön työalojen erityisosaamista yhdistämällä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurelle osalle vastaajista talouden käsitteet ja käytäntö olivat tuttuja ja osa kantoi jo vastuuta omasta taloudestaan. Nuorilla oli kiinnostusta ja halua oppia talouden tietoja ja taitoja. Rahankäytön suunnittelu ja säästämistottumukset sekä suhtautuminen maksuhäiriömerkintään jakoivat eniten mielipiteitä. Nuoret puhuisivat rahasta mieluiten läheistensä kanssa ja hakisivat heiltä myös apua talousongelmia kohdatessaan.

Talous- ja velkaneuvontaopas Rauman Seudun Katulähetys ry:n työntekijöille 
Mervi Parviainen

Velkaantuminen koskettaa tänä päivänä yhä useampia ihmisiä. Kansalaisten talouden hallintaa tulee kehittää. Opinnäytetyön tuotoksena valmistui talous- ja velkaneuvontaopas, jossa yhdistyvät opinnäytetyön tekijän työssään tekemät havainnot sekä velkaantumista ja hyvää opasta kartoittavista kirjallisuuskatsauksista esille nousseet ja tehdyt oivallukset. Työntekijöiltä voi puuttua valmiudet tukea tai eteenpäinohjata velkaantuneita. Kehitettyä opasta voi käyttää oman työnsä tukena – infopakettina ja työkaluna.

SATEENKAARITYÖ  

OLET TÄYSIN ARVOKAS JA TERVETULLUT SEURAKUNTAAN: Tutkimus Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan hengellisen työn tekijöiden ammatillisista valmiuksista kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia seurakuntalaisia 
Päivi Kuivalainen

Sukupuolisensitiivinen työote on yksi keino vahvistaa asenteellista saavutettavuutta seurakunnissa. Oman seksuaalihistorian prosessointi antaa työntekijälle valmiuksia kohdata avoimesti ja kunnioittaen asiakkaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. Opinnäytetyössä selvitettiin kirkon hengellisen työn tekijöiden ammatillisia kohtaamisenkokemuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien seurakuntalaisten sekä heidän läheistensä kanssa ja työntekijöiden koulutustarpeita. Tuloksissa ilmeni, että vastaajat työskentelevät kokonaisvaltaisen kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta edistäen kirkon saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Vastaajat toivoivat esimerkiksi koulutusta seksuaali- ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvästä terminologiasta ja lainsäädännöstä.
Vastaajat toivoivat myös kohtaamisia vähemmistöön kuuluvien kanssa sekä työkavereiden sateenkaarityönkokemuksien jakamista työyhteisössä.

YHDESSÄ MUODOSTAMME JUMALAN KUVAN: Espoon seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa toimivien sateenkaariyhteyshenkilöiden tehtävänkuvaus 
Tiitu Kontuniemi & Anni-Pauliina Lummekoski

Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksena syntyi Espoon seurakuntayhtymän ja Espoon seurakuntien sateenkaariyhteyshenkilöiden tehtävänkuvaus. Tehtävänkuvauksen tarkoituksena on tukea sateenkaariyhteyshenkilöitä tehtävässään niin että he pystyvät varaamaan riittävästi aikaa ja resursseja tehtäväänsä. Opinnäytteen teoreettinen perusta liittyy inklusiiviseen seurakuntaan ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin erityisesti kristillisissä yhteisöissä. Inklusiivisuuden esteistä nostettiin esiin identiteettiin liittyvä häpeän kokemus. Konvivialiteetin käsite löytyi kuvaamaan tavoiteltavaa sateenkaarivähemmistön asemaa kirkossa, jossa sateenkaarihenkilö toimii kyseisen vähemmistön puolustajana ja puolestapuhujana. Muodostettua sateenkaariyhteyshenkilöiden tehtävänkuvaa arvioitiin äskettäin valmistuneiden kirkon alan ammattien ydinosaamiskuvauksien avulla.

SURU

NÄKYMÄTÖN SURU NÄKYVÄKSI: Keskenmenon kokeneille vertaistukiryhmätoiminnan tuominen Suomeen 
Noora Kotkamaa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta keskenmenon kokemuksen vaikutuksista ihmisen psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tähän tarkoitukseen hyödynnettiin myös opinnäytetyöntekijän ylläpitämää blogia nimeltä ”Kun jarrusukat pettää”. Blogiteksteissä käsitellään mm. keskenmenokokemuksen vaikutusta ihmisen elämään teoreettisen tiedon ja kokemustiedon pohjalta. Keskenmenon kokeneiden vertaistukiryhmän tapaamiset pystyttiin järjestämään kasvotusten vallinneesta koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta huolimatta. Osallistujilta saadun palautteen mukaan toiminta oli vastannut osallistujien tarpeisiin ja sitä suositellaan myös muille keskenmenon kokeneille.

Itsemurha ja läheiset: sururyhmätoiminnan kehittäminen Seinäjoen seurakunnassa
Melissa Reenkola & Lotta Jensen

Seinäjoen seurakunnassa on toteutunut itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ryhmä on kohdennettu suoraan itsemurhan tehneiden läheisille, koska silloin surutyö on eriluontoista kuin muissa menettämisen surutöissä. Tulosten perusteella sururyhmäryhmätoiminta on ollut hyvin suunniteltua ja monipuolista toimintaa. Vastaajat kokivat, että ryhmässä on vallinnut aina luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiri, jolloin asioista kertominen ja avautuminen on ollut helpompaa. Myös surusta ja kokemuksesta kertominen sellaisille ihmisille, jotka ovat kokeneet saman, koettiin helpottavaksi tekijäksi. Itsemurhalle läheisensä menettäneiden omat sururyhmät ovat erittäin tärkeitä. Seurakunnan tulee pohtia, miten toteuttavat toimintaansa niin, että jokainen kokee olevansa sinne tervetullut ja miten toiminnasta voitaisiin viestiä enemmän ihmisille ja asian kokeville. Muutoksia toivottaisiin siihen, että olisi sururyhmä erikseen niille, joiden lapset ovat tehneet itsemurhan.

Surun olemus ja kuoleman arvoitus: Sosionomi-diakonin työkenttä hautaustoimessa
Piia Junkkari

Kehittämispainotteisen opinnäytetyön tuotoksena tuotettiin podcast-sarja. Podcastissa käsitellään hautauspalvelun toimintaa psykologisesta näkökulmasta kuolemansurussa. Työelämäkumppanina toimi Kajaanin Hautauspalvelu.

Opinnäytetyö tuo esille hautaustoimessa tarvittavan psykososiaalisen työn merkitystä sekä sosionomi-diakonin mahdollisuutta sijoittua sosiaalialan ammattilaisena, kohtaamisen ja sielunhoidon osaajana hautauspalvelun työhön. Podcastin kuuntelija voi saada aihepiiristä lohtua suruunsa, rohkaisua etsiä vertaistukea tai ammattilaisena intoa kehittää uusia työmuotoja.

PAPERITTOMUUS

Minulla ei ole kuvaa kertoa sinulle minun tilanne. Onko sinulla? Paperittomien tuen tarve turvapaikanhakuprosessin aikana
Mirva Laanti & Marisa Sulvaran

Suomessa arvioidaan olevan 3000–10000 paperitonta ihmistä, joista valtaosa oleskelee pääkaupunkiseudulla. Opinnäytetyössä tutkitaan millaisia fyysisiä ja psyykkisiä haasteita paperittomat kohtaavat arjessa ja minkälaista tukea he kokevat tarvitsevansa. Paperittomuutta käsitellään ilmiönä, paperittomien kohtaamia haasteita sekä tarjolla olevia palveluita.

Tutkimustulosten perusteella paperittomat kokivat palvelut ja niiden saatavuuden riittämättömiksi. Vastaanottopalveluiden lakatessa vastaajat kokivat jäävänsä ilman tukea. Paperittomille suunnattuja palveluita on vaikea löytää tai saada. Oleskeluluvan saamista pidettiin tärkeimpänä asiana ja muu saatu tuki koettiin merkityksellisenä mutta toissijaisena. Paperittomana eläminen aiheuttaa erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, joihin on myös vaikea saada apua.

Toivosta ja toivottomuudesta: Paperiton asiakas avunsaajana

Nora Repo-Saeed

Produktiomuotoinen opinnäytetyö käsittelee paperittomuutta yhteiskunnallisena ilmiönä Suomessa. Tutkimuksen perusteella paperittomiin asiakkaisiin kohdistunut vallankäyttö on erityisen korostunutta hallinnollisissa prosesseissa ja että sillä on poliittinen luonne. Paperittomuus haastaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja palvelujärjestelmiä, sillä ne eivät ole tottuneet ottamaan huomioon asiakasryhmiä, jotka eivät täytä kansalaisten tai oleskeluluvan omaavien asiakkaiden edellytyksiä. Paperittomien asiakkaiden kanssa tehtävässä auttamistyössä eettisyyden merkitys nousee keskiöön siksi, että ihmisryhmä on erityisen haavoittuva ja erittäin riippuvainen saamastaan avusta. Diakoniatyö on yksi luontaisista osoitteista paperittomille asiakkaille, koska se on ottanut täydentävän roolin niissä kohdissa, joissa yhteiskunnan palvelujärjestelmät eivät pysty asiakasta auttamaan. Yhteiskunnalliset rakenteet tarvitsevat apua osatakseen vastata kaikkien Suomessa oleskelevien ihmisten tarpeisiin ja siksi paperittomien kohdalla rakenteellisen diakonian merkitys on suuri. Paperittomuuteen liittyvät myös kiinteästi kysymykset yhdenvertaisuudesta, syrjinnästä ja syrjäyttämisestä.

Ilona Kontinen

lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Kuva: Diak viestintä.