Toivon merkkejä koronakriisin keskellä

Poikkeustilan astuessa voimaan seurakunnat ponkaisivat lyhyessä ajassa varsin mittavan digiloikan etenkin jumalanpalveluksien striimaamisessa. Nyt on tarpeen ottaa toinen digiloikka diakonisen ja henkisen tuen sekä ryhmätoiminnan järjestämisessä.

Samaan aikaan on totta, että kaikki eivät pääse mukaan digiloikkiin. Monelta puuttuu osaaminen, kyky oppia (esimerkiksi muistisairaat) tai vaadittavat laitteet ja yhteydet. Siksi on ollut tarpeen myös perustaa seurakunnallisia palvelupuhelimia. Monet seurakunnat ovat toteuttaneet yhdessä kuntien kanssa etsivää työtä ja tarvekartoitusta mm. soittamalla kaikki yli 70-vuotiaat lävitse. Samalla haasteeksi jää, miten tavoittaa ja tukea yksinäisiä ja yksin asuvia ihmisiä ikään katsomatta. Tai miten olla omaishoitajien tukena, kun kotiin ei voi tulla eikä hoitovastuusta pääse hetkeksikään levähtämään. Miten tarjota ja tukea sellaista merkityksellistä tekemistä, jota ihminen voi tehdä kotonaan.

Seurakunnissa monilla työntekijöillä on vapautunut nyt poikkeustilan vuoksi huomattavasti työaikaa. On selvää, että vapautuvia voimavaroja tulee nyt itse kunkin työntekijän työalasta riippumatta ohjata omaehtoisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien hyväksi. Johdon tehtävänä on tukea ja johtaa tätä voimavarojen kohdentamista ja työntekijöiden yhteisvastuullista asettautumista koronarintamaan. Sairaalasielunhoitajat ja diakoniatyöntekijät ovat olleet nyt eturintamassa. Tilanteen pitkittyessä myös vastuun jakamisesta ja työntekijöiden hyvinvoinnista tulee pitää huoli.

Koronakriisi on herättänyt laaja-alaista hyvän tekemisen tahtoa. Yhteinen koronarintama on yhdistänyt myös politiikan toimijoita. Hyvinvointivaltiomme rakennustyötä vauhditti aikanaan yhteisen rintaman kokemus, ehkä niin käy nytkin. Rintamalla toimineet papit uudistivat myös kirkon itseymmärrystä ja toimintaa, ehkä niin käy nytkin. Koronakriisi haastaa myös uudella tavalla teologiaa ja kirkon käytäntöjä. Olemme muutoksen aallossa mukana, vaikka mieli seilaisikin vielä menneessä.

Koronakriisi ohjaa kirkkoa ja seurakuntia kehittämään nyt uusia tapoja olla välittävä yhteisö. Monista niistä saattaa kehkeytyä jo kriisin aikana uusi normaali. Niin kuin myös kirkon uudesta diakonisesta ja sielunhoidollisesta asennosta.

Kirkon diakonia viestii koronakriisissä useammalla kanavalla, muun muassa seuraavilla:

Tervetuloa jakamaan toivon merkkejä tänne Diakoniaplussaan sekä esimerkiksi tuonne diakonian ja sielunhoidon yhteiseen Facebook-ryhmään.

Kalle Kuusimäki