Uutisia empatiakuiluista

Kaksi uutisaihetta on tullut erityisellä ryminällä yli oman uutiskynnyksen. Toinen koskettelee tuoretta Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan tutkimusta Suomen huipputuloisista. Toisessa uutisessa puolestaan kysytään, onko vammaisten ja muiden valtavirrasta poikkeavien ihmisten pilkkaaminen lisääntynyt viime aikoina Suomessa. Monien mielestä on.

Molemmat uutiset liittyvät mielestäni jo pidempään käynnissä olleeseen kokemusmaailmojen eriytymiseen ja sitä kautta keskinäisen ymmärryksen ja solidaarisuuden hupenemiseen. Somen suojissa vellonut öykkäröinti näyttää nyt valuvan myös kasvokkaisiin kohtaamisiin. Kirkkona tehtävämme on edustaa tuolle muutokselle vastavirtaa ja vaihtoehtoista kulttuuria. Meidän tehtävämme on ylittää ja kaventaa empatiakuiluja.

Usein näyttää olevan niin, että mitä vähemmän ihmisellä on kokemusta huono-osaisuudesta ja elämän haavoittavuudesta, sitä vähemmän hänellä on ymmärrystä huono-osaisia kohtaan. Kyse ei ole kuitenkaan välttämättömyydestä. Mm. kulttuurin, kuten esimerkiksi elokuvien, musiikin, teatterin ja kaunokirjallisuuden keinoin ihmisellä on mahdollista ymmärtää paremmin erilaisia elämäntodellisuuksia, yleensä elämän haavoittavuutta ja haavoittamia.

Kirkon viestintäpäivillä Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen puhui raikkaasti ja innoittavasti teemalla ”Rakkaudesta kestävyyttä”. Erityisen innostavaa oli hänen rohkea ja konstailematon visionsa rakkauden läpäisemästä yhteiskunnasta, jossa tavoiteltavinta on saada ympärillä olevat loistamaan. Jossa onnistujia ovat ne, jotka auttavat muita yltämään parhaaseensa, kokemaan itsensä vahvoiksi ja arvokkaiksi sekä elämänsä merkitykselliseksi. Jossa sivistys ja sivistyminen on jatkuvaa hyvään sitoutumista.

Tällaisesta kulttuurimurroksesta on hyviä alkuja havaittavissa. Tässä muutoksessa on myös meidän hyvä olla kirkkona.

Kalle Kuusimäki, johtaja, Kirkon diakonia ja sielunhoito

Diakonia-lehti lopettaa, Diakonia+ jatkaa

Kuusikymmentä vuotta kirkon diakoniakenttää uskollisesti valaissut Diakonia-lehti on tullut tiensä päähän. Viimeinen numero ilmestyy joulukuussa 2019. Diakonia-lehden tilausmäärä on laskenut niin voimakkaasti, että Diakonia ry:llä ei ole enää edellytyksiä julkaista lehteä. Tämä Diakonia ja sielunhoito -yksikön perustama verkkolehti Diakonia+ jatkaa kuitenkin osaltaan Diakonia-lehden tehtävää kirkon diakoniakentässä.